Marraskuun 15. päivänä RCEP, maailman suurin kauppasopimustalouspiiri, allekirjoitettiin vihdoin virallisesti kahdeksan vuoden neuvottelujen jälkeen! Maailman väkirikkain, monimuotoisin jäsenrakenne ja suurin kehityspotentiaali omaava vapaakauppa-alue oli syntynyt. Tämä on merkittävä virstanpylväs Itä-Aasian alueellisen taloudellisen integraation prosessissa, ja se on antanut uutta vauhtia alueellisen ja jopa maailmantalouden elpymiselle.

Yli 90 % tuotteista on asteittain tullien alaisia.

RCEP-neuvottelut perustuvat aiempaan "10+3"-yhteistyöhön ja laajentavat sen soveltamisalaa edelleen "10+5"-yhteistyöhön. Tätä ennen Kiina on perustanut vapaakauppa-alueen kymmenen ASEAN-maan kanssa, ja Kiinan ja ASEANin vapaakauppa-alueen nollatullit ovat kattaneet yli 90 % molempien osapuolten veroista.

China Timesin mukaan kansainvälisten suhteiden tiedekunnan julkishallinnon laitoksen apulaisprofessori Zhu Yin sanoi: ”RCEP-neuvotteluissa otetaan epäilemättä enemmän askeleita tulliesteiden vähentämiseksi. Tulevaisuudessa 95 prosenttia tai enemmän verokohteista ei suljeta pois nollatullien soveltamisalasta. Myös markkinatila on entistä suurempi, mikä on merkittävä poliittinen etu ulkomaankaupan yrityksille.”

Vuoden 2018 tilastojen mukaan sopimuksen 15 jäsenvaltiota kattavat maailmanlaajuisesti noin 2,3 miljardia ihmistä, mikä on 30 prosenttia maailman väestöstä; kokonaisbruttokansantuote ylittää 25 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, ja alueesta tulee maailman suurin vapaakauppa-alue.

Kiinan ja ASEANin välinen kauppa tämän vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen aikana oli 481,81 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mikä on 5 % enemmän kuin edellisenä vuonna. ASEAN on historiallisesti Kiinan suurin kauppakumppani, ja Kiinan investoinnit ASEANiin kasvoivat 76,6 % edellisvuodesta.

Lisäksi sopimuksen tekeminen auttaa rakentamaan toimitusketjua ja arvoketjua alueella. Varakauppaministeri ja kansainvälisten kauppaneuvottelujen varaedustaja Wang Shouwen huomautti kerran, että yhtenäisen vapaakauppa-alueen muodostaminen alueelle auttaa paikallista aluetta muodostamaan toimitusketjun ja arvoketjun sen suhteellisten etujen perusteella ja vaikuttaa tavaroiden ja teknologian virtaan alueella. Palveluvirrat, pääomavirrat ja ihmisten rajat ylittävä liikkuvuus tuovat suuria etuja, jotka luovat "kaupan luomisen" vaikutuksen.

Otetaan esimerkiksi vaatetusteollisuus. Jos Vietnamin vaatteita nyt viedään Kiinaan, sen on maksettava tulleja. Jos se liittyy vapaakauppasopimukseen, alueellinen arvoketju tulee mukaan kuvaan. Kiina tuo villaa Australiasta ja Uudesta-Seelannista. Koska se on allekirjoittanut vapaakauppasopimuksia, se voi tulevaisuudessa tuoda villaa tullitta. Tuonnin jälkeen siitä kudotaan kankaita Kiinassa. Tätä kangasta voidaan viedä Vietnamiin. Vietnam käyttää tätä kangasta vaatteiden valmistukseen ennen vientiä Etelä-Koreaan, Japaniin, Kiinaan ja muihin maihin, jotka voivat olla verovapaita, mikä edistää paikallisen tekstiili- ja vaatetusteollisuuden kehitystä, ratkaisee työllisyysongelmia ja on myös erittäin hyvä vientiin.

Siksi, jos RCEP:n allekirjoittamisen jälkeen yli 90 % tuotteista vähitellen poistaa tullit, se edistää merkittävästi yli kymmenen jäsenen, mukaan lukien Kiinan, taloudellista elinvoimaa.

Samaan aikaan kotimaisen talousrakenteen muutoksen ja ulkomaisen viennin vähenemisen yhteydessä RCEP tuo uusia mahdollisuuksia Kiinan tekstiili- ja vaatetusviennille.

Mikä on vaikutus tekstiiliteollisuuteen?

Alkuperäsäännöt helpottavat tekstiiliraaka-aineiden kiertoa

Tänä vuonna RCEP-neuvottelukomitea keskittyy alkuperäsääntöjen keskusteluun ja suunnitteluun julkisissa lausekkeissa. Toisin kuin CPTPP:ssä, jolla on tiukat alkuperäsääntövaatimukset tuotteille, joille on myönnetty nollatullimaksuja jäsenmaissa, kuten tekstiili- ja vaatetusteollisuudelle, tässä otetaan käyttöön langan eteenpäin -sääntö, eli lanka on ostettava jäsenmaista, jotta siitä voidaan saada nollatullimaksuja. Yksi RCEP-neuvottelujen keskeisistä kohdista on sen ymmärtäminen, että 16 maalla on yhteinen alkuperätodistus ja Aasia integroidaan samaan kattavaan alkuperätodistukseen. Ei ole epäilystäkään siitä, että tämä antaa näiden 16 maan tekstiili- ja vaatetusyrityksille toimittajan, logistiikan ja tulliselvityksen kannalta valtavan kätevän aseman.

Ratkaisee Vietnamin tekstiiliteollisuuden raaka-aineongelmat

Teollisuus- ja kauppaministeriön tuonti- ja vientitoimiston alkuperäosaston johtaja Zheng Thi Chuxian sanoi, että RCEP:n suurin hyöty Vietnamin vientiteollisuudelle on sen alkuperäsäännöt, eli raaka-aineiden käyttö muista jäsenmaista yhdessä maassa. Tuotetta pidetään edelleen alkuperämaana.

Esimerkiksi monet Vietnamissa Kiinassa tuotetuista raaka-aineista valmistetut tuotteet eivät voi nauttia tullietuuksista Japaniin, Etelä-Koreaan ja Intiaan vietäessä niitä. RCEP:n mukaan Vietnamissa muista jäsenvaltioista peräisin olevista raaka-aineista valmistettuja tuotteita pidetään edelleen Vietnamin alkuperätuotteina. Vientiin sovelletaan tullietuuksia. Vuonna 2018 Vietnamin tekstiiliteollisuuden vienti oli 36,2 miljardia Yhdysvaltain dollaria, mutta tuotujen raaka-aineiden (kuten puuvillan, kuitujen ja tarvikkeiden) arvo oli 23 miljardia Yhdysvaltain dollaria, josta suurin osa tuotiin Kiinasta, Etelä-Koreasta ja Intiasta. Jos RCEP allekirjoitetaan, se ratkaisee Vietnamin tekstiiliteollisuuden huolenaiheet raaka-aineista.

Maailmanlaajuisen tekstiilitoimitusketjun odotetaan muodostavan johtavan mallin, johon kuuluvat Kiina + naapurimaat

Kiinan tekstiili- ja vaatetusalan tutkimus- ja kehitystyön, suunnittelun ja raaka-aineiden ja apuaineiden tuotantoteknologian jatkuvan parantamisen myötä joitakin halvemman tason valmistusyhteyksiä on siirretty Kaakkois-Aasiaan. Vaikka Kiinan valmiiden tekstiili- ja vaatetustuotteiden kauppa Kaakkois-Aasiassa on laskenut, raaka-aineiden ja apuaineiden vienti kasvaa merkittävästi.

Vaikka Vietnamin edustamien Kaakkois-Aasian maiden tekstiiliteollisuus on nousussa, kiinalaiset tekstiiliyritykset eivät ole täysin syrjäytymisvaarassa.

Kiinan ja Kaakkois-Aasian yhdessä edistämä RCEP on myös tarkoitettu tällaisen molempia osapuolia hyödyttävän yhteistyön saavuttamiseksi. Alueellisen talousyhteistyön kautta Kiina ja Kaakkois-Aasian maat voivat saavuttaa yhteistä kehitystä.

Tulevaisuudessa globaalissa tekstiilien toimitusketjussa odotetaan muodostuvan Kiinan ja naapurimaiden muodostama hallitseva rakenne.